Kaikki loppuu aikanaan

Ensimmäisen Seura- ja harraste-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan toimikausi päättyi eilen, 30.9.2014. Kolmivuotiskausi oli hieno kokemus, joka opetti minulle paljon. Toivottavasti pääsen mukaan myös tuleviin toimikuntiin.

Tälle blogille kolmivuotiskausi ei valitettavasti ollut yhtä hyvä. Alussa kirjoittelin viestejä ahkerasti, ja niitä myös luettiin: lukijoita kävi kymmenistä satoihin. Mutta viime vuoden aikana kirjoitusinnostukseni laski muiden kiireiden takia. Ja sen mukana laski myös tekstien lukijoiden määrä. Vuoden 2014 aikana kirjoittamani tekstit keräsivät keskimäärin 11 lukijaa per teksti. Suosituimman luki 20 henkeä, osan lukijakunta jäi alle kymmeneen. Hiipuvat tilastot eivät onnistuneet innoittamaan minua kirjoittamaan entistä enempää, joten vähitellen blogi valitettavasti kuoli: tämän vuoden aikana en ole julkaissut ennen tätä ensimmäistäkään kirjoitusta.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistus on edelleen työn alla, ja keskustelu eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista käy edelleen kuumana. Sitä vain käydään toisaalla. Kehoitan jokaista aiheesta kiinnostunutta seuraamaan Facebookissa esimerkiksi Eläinten hyvinvointikeskuksen päivityksi, ja käymään keskusteluja kaikissa oman eläinryhmänsä harrastajien käyttämissä medioissa. Aihe on tärkeä, enkä minäkään siitä puhumista lopeta. Mediat vain vaihtuvat.

Törmäillään siis jatkossakin!

Ei este, ainoastaan hidaste

Edellisessä viestissäni kerroin eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen kärsimästä resurssipulasta. Neuvottelukunnat (sekä tuotantoeläinten, että lemmikkien puolelta) julkaisivat pian blogitekstini jälkeen aiheeseen liittyvän kannanoton, jossa esitetiin lisätyövoiman nimeämistä lain valmistelutyöhön. Mediatiedotteena julkaistu kannanotto huomioitiin monissa lehdissä, ja viimeksi tänään Turun Sanomat käsittelee aihetta pääkirjoituksessaan.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalla oli viime viikon lopulla kokous, jossa kuulimme ministeriöstä tuoreet ja valitettavasti huonot uutiset: lisäresursseja ei ole luvassa ja seuraava lakiuudistystyöryhmän kokous on peruttu, koska ministeriön valmistelija ei ole ehtinyt saada käsiteltäviä materiaaleja kasaan ajoissa.
Lakia valmistelevia virkamiehiä on kehoitettu priorisoimaan lain valmistelutyö ensisijalle työssään, mutta siitä huolimatta valmistelutyö tulee hoitaa muiden töiden rinnalla. Mikä tarkoittaa sitä, että alkaa näyttää kovasti siltä, ettei laki valmistu ajoissa. Ja mikäli laki myöhästyy ja siirtyy seuraavan hallituksen käsittelyyn, voi olla ettei sille käy hyvin, kuten Turun Sanomatkin pääkirjoituksessaan ennustaa.

Tuntuu ikävältä. En ole ammattipoliitikko jolle tällainen lienee arkea. Enkä ole ammatikseni eläinten hyvinvoiniin liittyvää työtä tekevä ihminen, jolle tämä olisi mahdollisesti vain työprojektiin liittyvä takaisku. Sellaisista minäkin olen urani aikana toipunut monista. (En sano että kaikki ministeriön virkamiehet ja muut eläinten hyvinvoinnin parissa työskentelevät tekisivät hommaa "vain työnä" ilman henkilökohtaista suhdetta eläinten hyvinvointikysymyksiin. Ei missään nimessä. Mutta joukossa on heitäkin.)
Eläinten hyvinvointikysymyksissä on ollut paljon ongelmakohtia, joihin minä (ja varmasti moni muukin kaltaiseni eläinten ystävä) toivoi uudesta ammattimaisesti valmistellusta laista löytyvän ratkaisuja. Lakia alettiin valmistella huolella ja kaikki näytti hyvältä. Mutta nyt matto tavallaan vedetään alta, ennenkuin työ on edes ihan täysillä päässyt käyntiin. Koska ei ole resursseja.

No, tämähän toisaalta on se tavallinen tarina. Käytännön eläinsuojelutyötä tekevät valvojat ja muut ihmiset törmäävät tähän työssään jatkuvasti. Ja silti he jaksavat jatkaa. Eläinten puolesta! Ja niinpä minun, ja muun neuvottelukunnankin pitää vain yrittää parhaamme mukaan tukea lainvalmistelutyötä. Ja siihen onkin tarjolla mahdollisuus: eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen ohjausryhmä on pyytänyt neuvottelukunnilta apua eri eläinten oleellisten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden määrittelyssä, jotta nämä käytäytymistarpeet voitaisiin ottaa huomioon lainsäädännössä. Koska Suomessa pidetään vähintään toistatuhatta lajia lemmikeinä, on lajikohtaisten määrittelytarpeiden listaaminen neuvottelukunnallemme valtaisa homma. Ei tietenkään ole millään mahdollista kattaa kaikia lajeja, tai edes lajiryhmiä täsmällisesti. Mutta yleisimmät lajit ja lajiryhmät olisi hyvä saada käsiteltyä tavalla tai toisella nyt syksyn mittaan. Ja tätä varten neuvottelukunnan jäsenet alkavatkin seuraavaa kokoustamme varten laatia selvityksiä itselleen tuttujen lajien/lajiryhmien tarpeista. Tai houkutella työhön ulkopuolisia asiantuntijoita jotka tuntevat juuri oman eläinryhmänsä. (Minunkin pitäisi vielä saada yksi kaveri tavoitettua kysyäkseni pystyisikö hän auttamaan oman osaamisalueensa puolesta.)

Vaikka uutiset ovat ikäviä ja lannistavia, ei pidä lannistua. Eläinsuojelutyötä ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimista on aina tehty heikoin resurssein, joten ehkäpä tässä nyt sitten vain jatketaan totutulla linjalla. On vain jälleen kerran käynyt selväksi, että meidän, harrastajien ja vapaaehtoisten työpanos on tärkeä. Yritetään kaikki yhdessä auttaa ministeriötä ja lakia valmistelevaa työryhmää saamaan aikaan niin hyvä eläinsuojelulaki kuin vain mahdollista. Resurssipula ei ole este, se on ainoastaan hidaste!

Hevosia, linjanvetoja ja asiamies

Tänään oli neuvottelukunnan ensimmäinen kokous tällä syyskaudella. Ja myös tämän neuvottelukunnan viimeisen toimintavuoden ensimmäinen kokous. Puheenjohtaja muistutti tästä kokouksen aluksi: olemme touhunneet jo kaksi vuotta kolmivuotisesta toimikaudestamme. Reilun vuoden kuluttua puikkoihin hyppää uusi, vastaava neuvottelukunta.

Mutta on tässä vielä vuosi aikaa tehdä linjanvetoja ja kannanottoja, ja keskustella ties mistä eläinaiheisesta. Tänään kävimme keskustelua mm. ähkystä kärsivien hevosten hoidosta ja hevosten pitopaikkojen korkeudesta. Tässä jälkimmäisessä on minun nähdäkseni kyse siitä, että vuonna 2001 laadittiin asetus, jossa määrättiin hevosten tilojen koko- ja korkeusminimeistä. Asetuksen toteuttamiseen annettiin 13 vuoden siirtymäaika. Siirtymäaika, joka kohta on loppumassa. Ja nyt kun hevostilallisille on "ihan yllättäen" tullut pakko tehdä jotain, he ovat onnistuneet lobbaamaan asetukseen muutosesityksen joka tekee asetuksesta ympäripyöreämmän. Eli sellaisen josta on helpompi jättää vaaditut muutokset tekemättä.

Esimerkki ehdotuksesta: "Sisäkorkeutta mitattaessa ei mukaan luettaisi tallin katossa olevia normaaleja kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita".

Eli siis tallin katon pitää olla kokolailla korkealla, mutta katosta saa roikkua vaikka miten alas erilaista tavaraa, johon hevonen saattaa törmäillä. Ja jotka kuluttavat pitopaikan kokonaistilavuutta ja jotka rikkovat pitopaikan avaruuden. En ole hevosihminen, mutta olen ymmärtänyt että hevonen lajina on kotoisin aroilta ja preerioilta: avarilta alueilta. Minun eläinten luontaista käyttäytymistä ajatteleva mieleni kuvittelisi että vaikka hevostalli ei tietenkään ole yhtä avara kuin preeria, olisi kuitenkin asiallista ettei sitä vähääkin avaruutta tungettaisi täyteen erilaisia "teknisluonteisia laitteita".

Okei, varmasti joku hevostallin omistaja varmaan näkee asian eri tavoin kuin minä. Ja totta on myös se mistä kokouksessa puhuttiin, että eläimen hyvinvointi ei lopulta ole kiinni siitä onko jonkin tilan korkeus 219 cm vai 221 cm, vaan pitäisi katsoa maalaisjärkeä käyttäen kokonaishyvinvointia. Mutta se mitä minä ajan takaa on se, että laissa pitäisi olla täsmällisesti sanottu mitä tarkoitetaan ja haetaan. Se että asioissa yritetään käyttää eläinten omistajien, tai edes eläinsuojeluihmisten, maalaisjärkeä ei valitettavasti enää nykyään riitä. Jokainen asiantuntija, "asiantuntijoista" puhumattakaan on todennäköisesti vähän eri mieltä siitä mikä on riittävää kokonaishyvinvointia. Ja aivan taatusti eri henkilöt eri puolilla Suomea arvioivat kokonaishyvinvoinnin vähän eri tavalla. Ja jos ongelmia tulee niinkin hyvin tunnetun eläimen kuin hevonen kohdalla, en uskalla edes ajatella millaisia jännittävyyksiä maalaisjärki tuottaisi heikommin tunnettujen lemmikkien, kuten erilaisten kalojen, lintujen ja herppien kohdalla.

Tästä syystä, vaikka se tuottaisikin toisinaan hullunkurisia tilanteita, itse pitäisi parhaana että laki olisi täsmällinen, kaikille sama ja helposti tulkittavissa. Jos jollakulla on liian pieni tai matala talli, se on sitten hänen ongelmansa. Tässä on kuitenkin ollut 13 vuotta aikaa muuttaa tilannetta. Eläimen omistaminen ei ole mikään kansalaisoikeus. Jos eläimen pitämiseen asiallisesti ja lakien mukaisesti ei ole resursseja, eläimestä pitää luopua. Ja se että hevosia on pidetty jossain tallissa jo sata vuotta ei ole peruste. Käsitys ja tietämys eläinten hyvinvoinnista ja vaatimuksista kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Eläinten pitäjien pitää muuttua mukana! Eihän sirkuksissakaan enää saa pitää norsuja tai kultakalaa laittaa "kultakalamaljaan", vaikka näin on toimittu satoja vuosia. Ei näistäkään muutoksista enää kukaan valita. Turha siis valittaa tästä hevosjutustakaan, vaan muuttua aikojen ja vaatimusten mukana!

Neuvottelukunnan enemmistö päätyi siihen, ettei myönnytyksiä kertaalleen sovitusta pitäisi tehdä. Se heikentää lain laatijan uskottavuutta, ja antaa ennakkotapauksen. Jos nyt annetaan periksi, niin mitä tapahtuukaan parin vuoden kuluttua, kun uusittu eläinsuojelulaki valmistuu? Kukaan ei noudata uusia tiukennuksia, vaan jää odottamaan siirtymäkauden loppua ja sitä että tiukennuksista luovutaan, tai ne vesitetään. Kuten nyt olisi käymässä.
Sihteeristö laatii neuvottelukunnan kannasta virallisen lausunnon, joka toivottavasti pian saadaan julkaistua neuvottelukunnan nettisivulla.

***

Tulihan se eläinsuojelulain kokonaisuudistus tälläkin kertaa puheeksi. Ja kun siitä kerran puhutaan, niin puhuttiin siitä kokouksessakin. On käynyt selväksi, että alunperin asetettu aikataulu "valmis vuoden 2014 loppuun mennessä" on liian tiukka. Varsinkin kun virkamiehet tekevät lain valmistelua muiden töidensä ohella. Projektiin tarvittaisiin kokopäivätoimisia valmistelijoita, tai runsaasti enemmän aikaa. Tällä hetkellä lakia sorvaava porukka sorvaa pykäliä 4-6. Nykylaissa on 67 pykälää, joten tekemistä piisaa vielä rajusti. Varsinkin jos ajattelee että aikaa olisi enää vain reilu vuosi...

Täytyy toivoa että lain valmisteluun saadaan lisää resursseja. Tai aikaa. Pahinta mitä voin kuvitella olisi se, että laki puskettaisiin kasaan liian nopeasti, liian pienillä resursseilla, ja siitä tulisi "susi jo syntyessään", näin eläinaiheista ilmausta käyttäen.

***

Eläinsuojeluasiamies Sari Salminen on aloittanut työssään kolmisen viikkoa sitten. Eläinsuojeluasiamies liittyy myös neuvottelukunnan kokoonpanoon ja Sari esittäytyikin tänään kokouksessa. Viran kuvaukseen kuuluu, että eläinsuojeluasiamies edistää ja parentaa eläinten hyvinvointia. Sari lupasi olla epävirkamiesmäinen virkamies ja pyrkiä helposti lähestyttävään toimintaan. Hänen tekemisiään voi seurata Twitterin kautta (#elsuAsiamies), sekä eläinsuojeluasiamiehen pitämästä blogista (joka avataan lähiaikoina). Tällä hetkellä Sarilla on menossa työsarkaan tutustuminen, eri sidosryhmien tapaaminen ja muu työhön orientoiva toiminta.

Onnittelut nimityksen johdosta, ja mahtavasti draivia eläinten asioiden ajamiseen!

Takaisin sorvin ääreen

Tämä blogi on ollut hiljaa valitettavan pitkään. Aivan liian pitkään. Pahoitteluni lukijoille. En päässyt osallistumaan kaikkiin neuvottelukunnan kevätkauden kokouksiin, minkä lisäksi kärsin keväällä terveydellisistä ongelmista, mistä syystä blogikin jäi päivittämättä. Ja sitten tuli kesäkausi.

Mutta nyt on syksy virallisestikin alkanut, ja on aika palata sorvin ääreen. Neuvottelukunnan puolelta kevään viimeinen suuri juttu oli Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määritelmä eläinten hyvinvoinnille. Sitähän on väännetty pitkälti toista vuotta, mutta keväällä se lopulta saatiin kasaan. Lopputulos löytyy osoitteesta http://www.mmm.fi/attachments/elaimet/seura-_ja_harrastuselainten_hyvinvoinnin_neuvottelukunta/6HBwc3reF/SHEHVNKn_maaritelma_elainten_hyvinvoinnille.pdf.

Alussa on hieman määritelmiä, joita seuraa "lemmikin hyvinvoinnin temppeli". Temppeli, joka seisoo kolmen peruspilarin varassa. Jos yksikin näistä pilareista poistuu tai murenee liikaa, kokonaisuus romahtaa.
 

 

---

 
Neuvottelukunnan syyskauden ensimmäinen kokous on huomenna maanantaina. Ohjelmassa on mm. vastavalitun eläinsuojeluasiamiehen esittäytyminen. Hänestähän tulee myös neuvottelukunnan jäsen. Odotan mielenkiinnolla Sarin tapaamista ja tavoitteistansa kuulemista ihan henkilökohtaisesti.

Helmikuun kokous osin virtuaalisena

Neuvottelukunnan edellinen kokous oli jo pari viikkoa sitten 13.2., mutta blogipäivitys on jäänyt odottelemaan. Odottelu on johtunut siitä, että yksi kokouksen tärkeimmistä asioista jäi aavistuksen kesken, ja neuvottelukunta jatkoi sen käsittelyä vielä kokoukseen jälkeen virtuaalisesti. Mutta nyt asia on valmis, ja minunkin on aika kirjoitella taas tänne blogiin. Varsinkin kun olin kipeänä vuoden ensimmäisen tammikuisen kokouksen, eikä siitä siksi tullut blogimerkintääkään.

Yllä mainitsemani kesken jäänyt asia oli jo viime vuonna alkanut lemmikkien lopettamiskysymys, johon ministeriö tarvitsi neuvottelukunnan kannan maaliskuun alkuun mennessä. Kuten jo aiemmassa viestissä kirjoitin, on Eläinsuojelulakia ja siihen liittyvää Eläinsuojeluasetusta tarve muokata eläinten lopettamista käsittelevin osin EU-direktiivin takia jo ennen parin vuoden kuluttua koittavaa kokonaisuudistusta. Joten tätä mahdollisuutta hyödyntäen ministeriö on päättänyt tarkastaa seura- ja harrastuseläinten lopettamista koskevat kohdat jo nyt. Varsinainen lakiesitys on käynyt jo lausuntokierroksellakin, mutta Eläinsuojeluasetus jossa täsmällisemmät yksityiskohdat määritellään on vielä ministeriössä valmistelun alla. Ja tämän valmistelun avuksi neuvottelukunnaltamme pyydettiin lausuntoa, jota on nyt sitten viime kuukausien aikana viilattu.

Koko lausunto tulee luettavaksi neuvottelukunnan viralliselle sivulle aikanaan, mutta ajattelin käydä tässä läpi muutamia eläinharrastajille mielestäni merkittäviä muutoksia, joita neuvottelukuntana päädyimme suosittelemaan.

Nykyisen tietämyksen valossa hiilidiokdisi, joka on yleisesti ollut käytössä lopetuskaasuna mm. jyrsijöitä kasvatettaessa ei aiheuta välitöntä tajunnan menetystä, vaan aiheuttaa tuskallisen tukehtumisen tunteen. Tästä syystä päädyimme esittämään hiilidioksidin vaihtamista kaasuihin jotka eivät tukehtumisen tunnetta aiheuta. Käytännössä harrastajakasvattajalle helpoiten saatavilla olevia tällaisistä kaasuista lienevät helium ja ilokaasu.

Nisäkkäiden nuorten poikasten lopettaminen päähän lyömällä on nykyään sallittua. Neuvottelukunta katsoi että menettely on hyväksyttävä ainoastaan niiden jyrsijöiden poikasten kohdalla jotka syntyvät kehittymättöminä. Isompien tai kehittyneempinä syntyvien lajien poikasten (mm. kissat ja marsut) lopettamisen päähän lyömällä neuvottelukunta kuitenkin otti negatiivisen kannan.

Kolmantena harrastajille selvästi näkyvänä muutoksena neuvottelukunta esittää tarkennuksia akvaariokalojen, lintujen, herppien ja selkärangattomien lopetustapoihin. Tällä hetkellä asetuksessa puhutaan ainoastaan "pienikokoisesta seura- ja harrastuseläimestä" ja niitä kaikkia koskevat samat pykälät. On kuitenkin selvää että vaikkapa tarantellan lopettaminen eroaa melkoisesti kissan, kultakalan tai undulaatin lopettamisesta. Tästä syystä neuvottelukunta laati oman eläinryhmäkohtaisen suosituksensa hyväksyttävistä lopetustavoista. Esimerkkinä esityksistä mainittakoon vaikkapa neilikkaöljyn käyttö kalojen tainnuttamisessa, mikä menetelmänä on jo ollut yleisesti käytössä harrastajien keskuudessa.

Nyt sitten mielenkiinnolla odotamme millainen asetus ministeriöstä lopulta putkahtaa ulos. Neuvottelukuntahan ainoastaan antoi oman lausuntonsa, jota ministeriö käyttänee yhtenä lähteenä varsinaista asetusta laatiessaan. Uskoisin että ministeriön laatima eläinsuojeluasetuksen muutosehdotus lähtee lausuntokierrokselle vielä tässä lähiaikoina. Sittenpähän se nähdään :)

 

Muita asioita kokouksesta:
Eläinsuojeluvaltuutetun virka etenee: työpaikkailmoitus saattaa olla tätä kirjoittaessani jo ilmestynyt, tai pian ilmestymässä. Neuvottelukunnan oma määritelmä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnista on valmistumassa: en vielä uskalla siitä sanoa paljoakaan, mutta määritelmä on saanut kattavan sisällön ja visuaalisen muodon. Toivottavasti voimme julkaista sen pian. Ja viimeisenä eläinlääkäri ja neuvottelukunnan varajäsen Mari Vainionpää piti mainion esityksen kissasta, sen hyvinvoinnista ja sitä nykyään koskevista laista. Kissan asemahan ei yhteiskunnassamme ole mitenkään selkeä (taikka hyvä), mikä on yksi asia johon neuvottelukunta haluaa jatkossa haluaa puuttua. Marin esitys oli ikäänkuin johdanto kaikelle kissoista jatkossa neuvottelukunnassa käytävälle keskustelulle. Kolmen kisulin omistajana itsekin jään odottamaan mielenkiinnolla.

Masentava kokous

Tänään oli neuvottelukunnan vuoden viimeinen kokous. Ja myös kautta aikain masentavin sellainen. Mutta ei siksi että kokous olisi ollut huono, vaan siksi että kokouksessa käsitellyt aiheet nyt eivät vain olleet maailman iloisimmasta päästä. Kuulimme alustukset aiheista pentutehtailu ja eläinten salakuljetus, sekä Eläinten lopettaminen. Molemmat aiheet nostattivat runsaasti keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Molemmat aiheet ovat ajankohtaisia: ensin mainittu pian alkavan tiedotuskampanjan ansiosta, jälkimmäinen siksi että eläinsuojeluasetuksen eläinten lopettamista käsittelevää kohtaa on mahdollisuus muuttaa (mikäli muuttamiselle tarvetta ilmenee) jo ennen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistumista. Kuulemme molemista asioista varmasti lisää lähiviikkojen aikana.

Viimeisenä aiheena keskustelimme jälleen siitä mitä eläinten hyvinvointi on: aihe jota on käsitelty liki joka kokouksessa läpi vuoden. Neuvottelukunnan määritelmä alkaa vähitellen hahmottua, mutta monia asioita pitää vielä käydä läpi ennenkuin kaikkia miellyttävä lopputulos saadaan muotoiltua.

Tänään keskustelun avainkysymys oli siinä, voiko eläimellä olla oikeuksia. Ei ole puhe äänioikeudesta ja muista ihmisoikeuksien kaltaisista asioista, vaan esimerkiksi oikeudesta saada sopivaa ruokaa, oikeudesta tarvittaessa saada eläinlääketieteellistä hoitoa tai oikeudesta saada lajitoveriensa seuraa (koskien tietenkin vain lauma-, parvi- ja muita vastaavia eläimiä).

Kaikki eläinihmiset varmasti ovat sitä meiltä että eläimen tulee saada tarvittava määrä monipuolista ruokaa, aktiviteettejä ja vaikkapa turkin hoitoa. Mitä mieltä te, arvoisat blogin lukijat olette: voidaanko sanoa että eläimellä on oikeus monipuoliseen ja maistuvaan ruokaan, aktivointiin ja grooming-sessioihin. Eihän laitoksessa elävä vanhuskaan välttämättä saa näitä kaikkia asioita! Onko oikeus siis liian voimakas sana? Pitäisikö asia muotoilla toisin: sanoa vaikkapa että eläimellä on oltava vapaus nälästä ja tylsyydestä (joka johtaa sijastoimintoihin) ja vapaus turkin takkuisuudesta / hilseestä / iho-ongelmista? Vai onko kaikki tämä Sinun mielestäsi vain turhanpäivästä sanoilla leikittelyä ja knoppailua?

Eettistä eläinkauppaa

SEY:n masinoimaa Eettisen eläinkaupan sertifikaattiprojektia on työstetty vuosien ajan. Itsekin olen kirjoitellut sammakkoeläimiin liittyviä ohjeita ja pohtinut matelijaohjeiden yksityiskohtia. Työtä ovat tehneet muutamat palkatut ja kymmenet vapaaehtoiset satojen tai tuhansien tuntien ajan. Mutta nyt viime tiistaina kaikki tuo työ sai palkintonsa, kun projekti esiteltiin suurelle yleisölle, ja ensimmäiset pilottivaiheen liikkeet saivat sertifikaattinsa.

En ala tässä sen syvällisemmin selvittämään sen tarkemmin mistä on kyse; sen itse kukin voi käydä lukemassa sertin omilta sivuilta osoitteesta www.eesp.fi. Lyhyesti sanoen kyse on siitä, että eläinkauppias voi hakea ulkopuolisen asiantuntijaelimen myöntämää sertifikaattia, joka osoittaa että eläinkauppias tekee myymiensä eläinten eteen enemmän kuin vain sen mitä laki vaatii, että kauppias todella ajattelee myymiään eläimiä eikä ainoastaan rahaa.

Sertifikaatin julkistustilaisuus pidettiin Espoossa kauppakeskus Sellon lavalla (yksi sertifikaatin ensivaiheessa saaneista liikkeistä oli kauppakeskuksessa toimiva Faunatar-myymälä). Tässä seuraavassa muutamia kuvaterveisiä tuosta tapahtumasta.

Vasemmalta: Tilaisuuden juontanut Marko Björs, SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, MMM:n ylitarkastaja Tiina Pullola, sertiprojektin vetäjä Paula Hirsjärvi, projektin sihteeri Liisa Sarakontu, sekä projektissa toisena kauppiaana eläinkauppiaita edustanut Johanna Valo.

Sertifikaatin pilottivaiheessa saaneet ja tilaisuudesta noutaneet kauppiaat vasemmalta lukien: Faunatar Entresse (Espoo), Keskustan eläinkauppa (Helsinki), Faunatar Sello (Espoo) 4Pets Malmi (Helsinki), sekä Faunatar Keljo (Jyväskylä).

Sertifikaatti, ja sen saantia osoittavat tarrat jotka kauppias on oikeutettu liimaamaan näkyville liikkeeseensä.